VON SCHOULTZ:in suku
Naturalisoitu 4.8 1840, ja introdusoitiin Suomen Ritarihuoneessa 10.10 1840 numerolla 206.
Navigointikoulun opettaja, majuri ja hovineuvos Carl Gustav von Schoultz naturalisoitiin aateliseksi Suomessa 4.8.1840 keisari Nikolaj I:n toimesta ja hänet esiteltiin suomen Ritarihuoneessa 10.10. nro 206 aatelisten joukossa.

​​

Naturalisaatiossa haettu oikeus perustui tietoon, että suku juontaa juurensa Livonian ja Liettuan aateliston hyväksymästä von Schoultzin sukujuuresta. Tukena oli liitetty ote Livonian Ritarihuoneen aatelisrekisteristä koskien vapaaherra luokan sukua Schultz. Tämä suku, jonka oletettu boheemimainen aatelinen alkuperä on peräisin siitä, että vuonna 1605 Käkisalmella ruotsin palveluksessa toiminut yliluutnantti Herman Schultz – mahdollisesti Kokenhusenin kauppiaan, Livonian, Herman Schult tai Schultze (1548, 1553) poika – kaatui, ja jonka poikien kautta, lopulta Inkerinmaa ja Käkisalmen lääni kuvernööri, kenraali Martin sekä yliluutnantti Johan Philip Schultz saivat ruotsalaisen aateluuden vuonna 1652 ilman, että heidät otettiin käyttöön. Myöhemmin Martin S. korotettiin vapaaherra luokkaan vuonna 1674 ja hänet sen myötä otettiin käyttöön Ruotsin Ritarihuoneessa (Schultz von Ascheraden). Yhdistetyt rekisteriotteet, jotka myös sisältävät Johan Philip Schultzin, eivät kuitenkaan paljasta mitään yhteyttä tähän nyt kyseessä olevaan naturalisoituun von Schoultzin sukuun. Martin ja Johan Philip olivat isänsä ainoita poikia. Martinin jälkeläiset ovat täysin tunnettuja ja Johan Philip (kuollut noin 1672) mainitaan sukupuutossa ilman jälkeläisiä, vaikka hänellä oli – huolimatta Schlegel & Klingsporsin ilmoituksesta, jonka mukaan hän olisi kuollut ilman lapsia – useita poikia, jotka taas eivät näytä olleen jälkeläisiä. Johan Philip Schultzin alkuperä on myös myöhempi rakenne. Varhainen tieto (1700-luvun puolivälistä) siitä, että haara tästä Livonian suvusta olisi saapunut Liettuaan ja siellä hyväksytty puolalaisen aateliston joukossa nimellä Schultetski (Czulteçki), ei perustu mihinkään; Czulteçki-suku otettiin siellä aateliksi vasta vuonna 1750. Myöskään puolalaisen suvun Szulc, joka aatelistettiin vuonna 1676 kaupungin arkivarikon Mikolai Szulen toimesta, kanssa ei ole havaittavissa yhteyttä.

Alkuperä Ascheradenskin Schultz-suvusta on perustunut hypoteesiin, joka myöhemmin kiteytyi perhetraditioksi, mutta jolle ei näytä löytyvän perusteltuja motiiveja (ellei mahdollisesti jaetun etunimen Martin vuoksi). On lisättävä, että molempien sukujen käyttämät vaakunat ovat täysin erilaiset.
Tutkimukset Vilnassa ja sen ympäristössä (erityisesti Liettuan reformoidun kirkon arkistoissa), jotka tehtiin sukukirjoitusten perusteella ja suoritti myöhemmin kenraalimajuri Adalbert von Schoultz (taulukko 29), ovat johtaneet alla olevaan sukulinjaan, jota tukee myös kirjallisuus. On todennäköistä, että sukujuuret ovat saksalaiset, ja aatelisoikeus ei ole poissuljettu.

​

 Ruotsissa on suuri määrä ei-naturalisoituja sukuhaaroja.

​

Tiedot on otettu arkistostamme Ritarihuoneelta Helsingistä.